21.10.14

Äiti

Minun elämässä on kaksi henkilöä jolle voin kertoa aivan kaikesta ja toinen heistä on oma äitini.

Kun olin vielä ihan pikkutyttö jaoin kaiken aina pikkusiskoni kanssa. Olimme toistemme tovereita ja jaoimme keskenämme salaisuudet. Silloin isä ja äiti olivat vain vanhempia. Heille kerrottiin vain jos sisko kiusasi tai jos oli ulkona kaatunut ja saanut polveen naarmun. Muuten kaikki salaisuudet jaettiin siskon kanssa.
Sitten vanhempani erosivat kun olimme ala-asteella. Asuminen vanhempien kanssa muuttui ja koulutkin vaihtui. Koulun sekä asuinpaikan vaihtuessa myös kaveripiiri muuttui. Siskolla oli omat kaverit ja minulla omat. Emme enää jakaneet asioita samalla tavalla kuin ennen.
Lukioon mennessäni muutin kokonaan asumaan äitini luokse ja pikkusiskoni jäi isän luokse. Saimme oma tilaa sillä emme siskon kanssa kestäneet toisiamme. Vaikka toisen näkeminen tuotti aina jollain tapaa riitaa, kerroimme suurimmat salaisuutemme toisillemme, sillä olimme silti siskoksia.

Kun muutin äitini kanssa asumaan, tuntui kuin olisin perheen ainut lapsi. Oma huone eikä tarvinnut kiistellä siskon kanssa mistään. Tämä oli ihanaa. Pikkuhiljaa äitiinkin pääsin tutustumaan lähemmin ihmisenä eikä hän ollut minulle enää pelkkä vanhempi, vaan myös ystävä. Oma äitini on aina neuvonut minua minulle vaikeissa asioissa vaikken ole hänen viisauksistaan aina ottanut selkoa. Aikaisemmin pidin äitini neuvoja vain kiusaamisena, mutta nyt ehkä ymmärrän paremmin. Äiti kertoo minule asioita kokemuksesta. Harmittaa kuinka sitä itse ymmärtää asioita yhä enemmän vanhetessaan ja jälkikäteen. Äiteja sinulle annetaan vain yksi. Muista, että äitisi rakastaa sinua vaikkei sitä ääneen sanokaan. Olet hänelle tärkeintä tässä maailmassa.

Kiitos äiti.