6.1.13

Friends - what are they?


Hyvää uutta vuotta! (tosin vähän myöhässä)
Nyt mua on jo pitkän aikaa mietittäny eräs asia. Joten ajattelin kirjoittaa tällaisen vähän henkilökohtaisemman postauksen tällä kertaa.

Minulla on aina ollut kavereita, mutta mitä tulee ystäviin, niin mietin, onko minulla niitä? Voin mainita tasan kolme ihanaa ihmistä, joista todella välitän ja joita pidän sydänystävinäni. Nämä kolme parasta ystävää kuitenkin asuvat jonkusen matkan päässä, joten en näe heitä kovin usein.
Ylä asteen jälkeen pääsin opiskelemaan Kaitaan lukioon, jolloin myös muutin lähemmäksi koulua. Muutto johti siihen, että en enää nähnyt kavereitani niin usein.
Aloitettuani Kaitaalla, en tuntenut yhtään ketään ja minähän olen aina ollut aivan surkea tutustumaan muihin, sillä olen hiljainen vieraiden seurassa. Noooh, onneksi sain kuitenkin muutamia kavereita, jolloin en ollut yksin. Näinä akoina aloitin myös seurustelun nykyisen poikaystäväni kanssa. Seurustelu oli myös suuri syy siihen, että kaverisuhteet jäivät ja tästä saan syyttää vain laiskaa itseäni. Ihan kuin olisin ollut liimautunut kultaani.
Parin vuoden aikana olen tottunut siihen "hengailuun" isossa kaveriporukassa poikaystäväni seurassa, mutta miten ollaan vain tyttöjen kesken? 
Huomasin eräänä viikonloppuna, kun olin parin ystäväni kanssa, kuinka surkeaa seuraa minusta on tullut. En keksi puheenaiheita, tekemistä, sanomista, en kertakaikkiaan tiedä miten tulee toimia! Tämähän on aivan järkyttävää! Olenko oikeasti hukannut sosiaaliset taitoni? Tai nojaa.. eihän niitä varmaan koskaan edes ole olutkaan. Mutta niin, kyllä se 10 minuuttia sujui ihan hyvin ruokaa laittaessa kun oli tekemistä, mutta sitten kun ruoka oli syöty ja leffa katsottu!? Ihan kuin olisi aivan uudessa tilanteessa, ei hajuakaan siitä mitä pitäisi tehdä.

Eiköhän se loppupeleissä kuitenkin mene niin, että harjoitus tekee mestarin (tai sitten on synnynnäisesti lahjakas, mitä minä en ole). Harjoitukset ovat nyt kuitenkin jääneet melko vähäiselle tasolle. Kai sitä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain, ennen kuin on liian myöhäistä. Jos en tee asian eteen mitään, löydän jonakin päivänä itseni kaivautuneena johonkin pimeään koloon vältellen kaikenlaista kontakstia muiden ihmisten kanssa. Onneksi minulla kuitenkin on Mini, se nyt ei muutenkaan ymmärrä minua, nou hätä!

4 kommenttia:

  1. <3 sitten ku mulla alkaa toi lukuloma niin pitää taas nähdä useemmin ja kehitetään sitten yhdessä meiän sosiaalisia taitoja! ;D

    VastaaPoista
  2. Älä huoli et oo yksin tän asian kanssa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harjoitelkaamme siis yhdessä ja avartakoomme näkemyksiämme. Saatoin olla väsynyt kun vastasin tähän sun kommenttiin. Mutta kyllä se tästä!! Tsemppiä<3

      Poista